Hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousvaaleilla on yhteiskunnallista merkitystä

Suomessa käydään ensi vuonna kolmet tärkeät vaalit. Kaikki tietävät, että tammikuussa käydään Suomen tasavallan presidentinvaalit. Ehdokkaiden kampanjat ovat jo täydessä vauhdissa ja joulupyhien jälkeen vauhti kiihtyy ja koko kansa istuu televisioiden ääressä arvioimassa ehdokkaiden erinomaisuutta ja eroja erilaisissa vaalipaneeleissa. Tuleeko vain yksi kierros, vai mennäänkö toiselle kierrokselle? Kuka on osaavin, kenellä on parhaat taidot johtaa ulkopolitiikkaa ja kuka olisi Suomen kannalta edustavin ja osaavin vaihtoehto. Kun presidentti on valittu, niin hetki saadaan hengähtää ja sen jälkeen alkaa EU-vaalien vaalikampanjat pyöriä täysillä. EU-vaalit pidetään kesäkuussa.

Vaan kuinka moni tietää, että 13.2.2024 pidetään hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousvaalit? Ei varmaan monikaan, vaikka kirkolliskokous on vähän niin kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eduskunta, mikäli eduskuntaa ajatellaan lainsäädäntökoneistona ja valtion budjetin laatijana. Kirkolliskokous, kirkon “eduskunta”, päättää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppia ja kirkon työtä koskevista keskeisistä linjauksista. Se päättää myös kirkon hallinnosta ja taloudesta. Kirkolliskokouksen jatkeena toimivat hiippakuntavaltuustot. Hiippakuntavaltuusto tukee ja edistää kirkon tehtävän toteutumista jokaisessa hiippakunnassa ja sen seurakunnissa. Näillä molemmilla toimielimillä on valtava merkitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehittämisessä ja uudistumisessa. Vastaavasti niillä on valta pitää kaikkia asiat ennallaan, jos niin valitaan. Molemmilla vaaleilla ja luottamustoimiin valittavilla on siis merkitystä.

Kirkko ja valtio elävät symbioosissa keskenään, vaikka niiden suhde onkin vuosien saatossa muuttunut. Nykyään keskinäinen suhde ei ole enää niin tiivis. Silti voidaan puhua kansankirkosta tai valtion kirkosta. Edelleen suuri osa suomalaisista kuuluu jonkun seurakunnan jäsenistöön, jolloin kansankirkko terminä on varsin osuva. Valtion kirkko taas liitetään usein verotusoikeuteen, mikä evankelis- luterilaisella kirkolla on. Vaikka kirkko on valtiosta erillinen toimija, on kirkollisasiat nimetty yhden ministerin toimivallan alle valtiohallinnossa. Kirkolta pyydetään myös lausuntoja, kun valtiollisia lakeja säädetään. Kirkolliskokous on se instanssi, joka niitä yleensä kirkon hallinnossa antaa. 

Kirkko on oma julkisoikeudellinen toimijansa valtion ohella. Sillä on oikeus hoitaa oikeudellisia toimia, kuten avioliittoon vihkiminen. Vaikka valtio on hyväksynyt samaa sukupuolta oleville oikeuden avioliittoon, valtio ei voi määrätä kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia. Kirkon asemasta ja toimintatavoista määrätään kirkkolaissa. Kirkkolain muutokset valmistelee kirkolliskokous. Eduskunta joko hylkää tai hyväksyy esitykset, mutta ei voi tehdä niihin muutoksia. Uusin kirkkolaki hyväksyttiin eduskunnassa viime hallituskaudella ja se on astunut voimaan heinäkuussa 2023. Joko sinulle nyt valkeni, että hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousvaalit eivät ole vähäpätöiset vaalit? 

Lähes jokaisella suomalaisella on jokin mielipide esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä kirkoissa. Lähes jokaisella suomalaisella on mielipide siitä, tulisiko omassa seurakunnassa vihkiä samaa sukupuolta olevia, tai edes siunata heidän avioliittojaan. Tulkaa kaikki listan ehdokkaina, meistä jokainen on sitoutunut ajatukseen, että Kristuksen kirkko kuuluu kaikille. Iällä, sukupuolella, ihonvärillä, seksuaalisella suuntautumisella, yhteiskunnallisella asemalla tai taustalla ei ole mitään merkitystä, koska Kristuksen silmissä me olemme kaikki yhdenvertaisia. Me myös ymmärrämme kirkon ja valtion suhteen toinen toistaan tukevana ja samaan suuntaan kulkevana kokonaisuutena. 

Jos yhteiskunta ympärillämme muuttuu, on kirkon hyvä pysyä tässä muutoksessa mukana. Se turvaa kirkon aseman yhteiskunnassamme jatkossakin ja se pitää seurakuntien jäsenet seurakuntien jäseninä. Liian rajut vastakkainasettelut kirkon ja yleisten arvojen välillä ovat saaneet ihmisiä kautta historian eroamaan kirkosta. Nykyään se on sitä paitsi helppoa, yksi verkkosivun täyttäminen ja tietojen lähettäminen riittää.

Minun yhteiskuntani on avoin ja antaa kaikille tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen, unelmien toteuttamiseen ja rakkauteen. Minun kirkkoni muuttuu yhteiskunnan mukana. Se edustaa avoimia arvoja, hyväksyntää ja armollisuutta. Se on kuin koti, jonne jokaisen on turvallista palata. Olen itse ehdolla hiippakuntavaltuustoon helmikuun vaaleissa. Ajattelen, että meillä on Mikkelin hiippakunnassa uusi, upea piispa Mari, jonka arvoihin ja toimintaan luotan ja haluan olla tukemassa myös häntä hänen uudessa työssään. Ennen kaikkea haluan olla varmistamassa, että meidän hiippakunnassamme kehitytään avoimempaan ja helposti lähestyttävään suuntaan niissä rajoissa, mitä kirkkolaki meille mahdollistaa. Haluan että hiippakuntamme seurakunnilla menee hyvin ja seurakuntia tuetaan yhdenvertaisesti omassa tärkeässä työssään haastavassa toimintaympäristössä. 

Hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousvaalit ovat tärkeät vaalit, joissa voidaan joko muuttaa kirkollista maailmaa, tai pitää sitä muuttumattomana. Molemmilla vaaleilla on yhteiskunnallista merkitystä.

Hanna-Kaisa Lähde
Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuutettu
Siviilissä Kotkan kaupungin ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori