MAAILMAN OUDOIMMAT VAALIT?

Voisiko kirkko olla aidosti demokraattinen organisaatio? Miten demokratian lisääminen vaikuttaisi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuuteen? Kirkolliskokouksessakin on esitetty mielipiteitä, että kirkon syvin olemus ei ole demokraattinen. Tulkaa kaikki -liikkeen kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuusto -vaaliohjelman yksi tavoite on tehdä kirkon jäsenet vaikuttajiksi. Sehän merkitsee demokratian lisäämistä, vai kuinka?

Mitähän YK, Human rights watch, Amnesty international ja kehittyneet läntiset demokratiat sanoisivat, jos Suomen eduskunta valittaisiin seuraavilla periaatteilla:

• 10% paikoista on itseoikeutetusti varattu aluehallintovirastojen päälliköille ja ELY- keskusten johtajille.
• 30% paikoista on varattu muille valtion johtaville virkamiehille, joita äänestävät omissa vaaleissaan valtion johtavat virkamiehet itse.
• 60% prosenttia paikoista on varattu tavallisille kansalaisille, mutta heitä saisivat äänestää vain kunnan- ja kaupunginvaltuutetut sekä kuntayhtymien hallitusten jäsenet.
• Suurten kuntien äänioikeutettujen äänet olisivat 2,5 kertaiset ja pienimpien kuntien 0,3 kertaiset. 
• Tärkeimpiin päätöksiin vaadittaisiin aina 3/4 määräenemmistö, ei ainoastaan perustuslakia koskeviin, vaan muihinkin. 
• Vaaleista tiedotettaisiin mediassa hyvin vähän, jos ollenkaan.
• Äänioikeutetut saisivat tietoa vaaleista vain kunnanvaltuuston äänestyskokouksen ohjeena äänestää oman kunnan yhtä ehdokasta riippumatta siitä, mitä tavoitteita ja arvoja hän edustaa, jotta eduskuntaan saataisiin oman kunnan edustaja.

Suomi olisi varmasti hyvin alhaalla eri maiden demokraattisuutta vertailevissa arvioissa. Onneksi tuollaisia vaaleja ja päätöksenteon mallia ei missään oikeasti ole! Vai onko?

Kyllä on! Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous - eduskuntaa vastaava - valitaan suurinpiirtein edellä kuvatuilla periaatteilla. Vertauksessa piispat ovat itseoikeutettuja kirkolliskokouksen jäseniä, papit äänestävät itse itseään ja maallikoita äänestävät kirkkovaltuustojen jäsenet ja seurakuntayhtymissä myös seurakuntaneuvostojen jäsenet. Äänien kertoimet riippuvat seurakunnan koosta. Kirkkolakia ja kirkon oppia koskevat äänestykset vaativat läpi mennäkseen ¾ enemmistön. Muun muassa kirkon avioliittokäsitys on sellainen kysymys.

Kirkon “eduskunnan” vaalista ei suuri yleisö, eikä myöskään jäsenkunnan suuri enemmistö tiedä yhtään mitään. Media ei ole vaaleita kiinnostunut. Nytkin vaalit ovat päällekkäin presidentinvaalien kanssa ja jäävät niiden katveeseen. Äänioikeutetutkaan eivät usein tiedä kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuusto -vaaleista tarpeeksi. Moni ehdokkaistakaan ei usein tiedä, minkä valitsijayhdistyksen ehdokkaita ovat. Kirkkoherra saattaa kehottaa äänestämään oman seurakunnan ehdokasta siitä riippumatta, millaisia arvoja ehdokas kannattaa ja ajaa, jos tulee valituksi.

Tilannetta on pidetty jostain syystä normaalina. Kenties siksi, että vaalisäädökset ovat kirjattu kirkkolakiin, joka on kiveen hakattu eikä sitä voida muuttaa. Vai voidaanko? Kyllä voidaan! Kirkolliskokous voi tehdä esityksen eduskunnalle kirkkolakien muutoksista. Eduskunta voi ne hyväksyä tai hylätä. 

Hiippakuntavaltuuston vaalissa on samat äänien painokertoimet kuin kirkolliskokousvaalissa. Valtuustojen kokoonpano on sama kaikissa hiippakunnissa. Mikkelinkin hiippakunnassa valtuustossa on 14 maallikkovaltuutettua ja 7 pappia. Näissäkin vaaleissa maallikkoehdokkaana voi olla kuka tahansa kirkon jäsen omassa hiippakunnassaan, mutta äänioikeutettuja ovat vain kirkkovaltuutetut ja yhtymien seurakuntaneuvostojen jäsenet. Valitsijayhdistyksenkin voivat perustaa vain äänioikeutetut. Papit äänestävät jälleen omia kollegoitaan. Varsin sisäänlämpiävää touhua siis!

Olisikohan koskaan mahdollista, että kirkkolakiin ehdotettaisiin sellaisia perustavanlaatuisia muutoksia, että Suomen ev.lut. kirkosta tulisi aidosti koko kansan kirkko, jonka ylintä valtaa käyttävän elimen vaaleissa saisivat äänestää kaikki 16 vuotta täyttäneet kirkon jäsenet, kuten seurakuntavaaleissakin? Vaaleista tiedotettaisiin avoimesti tiedotusvälineissä ja ehdokaat kertoisivat tavoitteistaan ja arvoistaan vaalikampanjoissaan, joiden perusteella äänestäjät valitsisivat ehdokkaansa. Kiintiöpaikkoja ei olisi millään osapuolella. Pysähtyisikö jäsenkato? Olisiko kirkon tulevaisuus valoisampi? Voisiko kirkko luottaa jäsenistöönsä ja sen kypsyyteen niin paljon? Vai turmeltuisiko kirkon oppi ja edessä olisi hunninko ja kadotus?

Suomen valtio näyttää kuitenkin pärjäävän ihan kohtuullisesti aidosti demokraattisella vaalitavalla. Kirkon vaalijärjestelmässä seurakuntavaalit ovat ainoa aito (kirkko)kansanvaali ilman kertoimia ja kiintiöitä. Niiden merkitys on demokratian toteutumisen kannalta äärimmäisen suuri, sillä valitut luottamushenkilöt äänestävät sitten kirkon ylimmät päättäjät. Valitettavasti kuitenkin seurakuntavaalien äänestysprosentit ovat erittäin matalat, viimeksi keskimäärin 12% . Demokratia ei todellakaan toteudu kirkossa. Pieni aktiivien ryhmä pääsee vaikuttamaan suhteettoman paljon kokonaiskirkon päätöksentekoon. Jälki on usein sen mukaista!

Kauko Mäkinen, Imatra